perjantai 6. marraskuuta 2015

KIELIKIUKKU

Place St. Pierre
Talviaika toi mukanaan kaupunkiin merituulen ja sateet. Sadekin tuntuu täällä ihmeellisen runolliselta, valot heijastuvat lätäköistä ja bussin ikkunoista kauniilla tavalla. Alkaa tuntua syksyltä.

Eniten täällä ahdistaa se kun ei aina tule ymmärretyksi - joskus on sanat itsellä hukassa ja joskus toisella. Pienoismallikurssilla satuin ryhmään jossa oon ainoa ulkkari, loput kolme on ranskalaisia. Usein keskustelu luiskahtaa huomaamatta englannista ranskaan, ja vaikka olen alkanut ymmärtämään aika hyvin että mikä on keskustelun aihe, en kuitenkaan osaa aina sanoa että mikä on sen lopputulos saati pysty osallistumaan keskusteluun :---D

Tässä vaiheessa kurssia oon jo kyllästynyt jatkuvasti vaatimaan ryhmäläisiltä englannin puhumista koska mun vaateilla ei oo juuri ollut vaikutusta. Paras taktiikka on ollut huudella vastauksia ranskalaisten keskusteluun sinnikkäästi englanniksi kunnes mut suvitaan huomata. Nyt viimeisellä viikolla tilanne alkaa olla parempi, mutta ärsyttää kuinka kieli sulkee pois ryhmästä ja päätöksenteosta hyvin kokonaisvaltaisella tavalla.

Ymmärrän että heille on yksinkertaisempaa selvittää asiat ranskaksi keskenään, mutta samalla he sulkevat pois sen mitä mä voisin keskusteluun antaa. Mulle iso osa ryhmätyöskentelyn iloa on myös se mitä ryhmän kanssa puhutaan työskentelyn ulkopuolella, ja kun se tapahtuu kielellä jota ei hallitse, ei myöskään tunnu siltä että mun mielipiteitä arvostetaan. Mulle ei oo aina helppoa vaatia tilaa keskusteluissa, ja tässä projektissa on joutunut todella tekemään töitä että tulee kuulluksi, ja hyvä sitäkin sinänsä on oppia :---D mutta pirun ärsyttävää silti.

Ehkä siksi on ollut hirvittävän hauskaa ehtiä tällä viikolla vähän puhumaan koulun toisen suomalaisen kanssa. Hullua kuinka omituisen muotoisilta sanat tuntuivat suussa ja lauseet liian laakeilta lausuttaviksi. Miten oman kielen voi unohtaa niin helposti! Tämä kirjoittaminen on jostain syystä hitusen helpompaa, puhuminen vaatii jonkun aivan oman kaistan löytämistä aivoista.

Kotimatkalta

Alkaa olla pimeää kun illalla hyppää koululta bussiin

Pienoismallihommia - mulla on tällä hetkellä vaan ammattimaisen söpöä teippiä ja sen turvin pääsivät bändin jäsenet turvallisesti luonnosvihon välissä kotiin
Kukkakaupat ovat jostain syystä harvinaisen viehättäviä

Salmiakki- ja suklaalähetys kotoa tuli tarpeeseen!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti