Muistan ala-asteen ranskantunneilta parhaiten sen, kun sijainen kerran
hyppäsi kesken tunnin ikkunasta ulos erottamaan pihalla tappelevia lapsia. Muistan myös, että kuuntelimme paljon ranskalaisia lastenlauluja. Jostain syystä mieleeni
on niistä jäänyt parhaiten Sur le pont de Nantes, joka kertoo Helenestä, joka lähtee Nantesin sillalla järjestettyihin
tansseihin. Nyt Madame Niemisen ranskantunneista on yli vuosikymmen aikaa. Parin
kuukauden päästä lähden Nantesiin.
Tässä blogissa kerron vaihto-opiskeluseikkaluistani Loiren
rannoilla. Aion siis opiskella syyslukukauden l’École de Design Nantes Atlantiquen Global
Design -ohjelmassa. Koulun nettisivut kertovat opintokokonaisuudesta
seuraavasti:
This option aims to
explore the relationships between the services resulting from all new human
activities (commercial or otherwise) and the buildings, interior and exterior
spaces that define the environment of these activities and the objects that
result from them.
- mikä kuulostaa kohtuullisen jännittävältä näin
sisustus- ja tekstiilimuotoilijan näkökulmasta! Global Design on yksi EDNA:n
International Class -ohjelmista, eli opinnot ovat luojan kiitos englanniksi. Lukiossa
tankatuista verbitaivutuksista on muistissa jäljellä enää valitettavan vähän,
eikä niillä jäljellä olevilla olisi kyllä paljoa opiskeltu. Täytyypä niitä
ranskankirjoja kuitenkin vielä vähän koittaa availla ennen kuin hyppää lentokoneeseen
syyskuussa, että selviää muuallakin kuin yliopistolla!
Sur le pont de Nantes –biisistä suomennettiin Madame
Niemisen kanssa ilmeisesti vain muutama
ensimmäinen säkeistö, sillä en muistanut että tarina päättyy niinkin pirteästi, että tanssin pyörteissä kaunis
Helene tippuu jokeen ja hukkuu. Täytyypä siis pitää varansa jos tulee tarve
ottaa tanssiaskelia Nantesin silloilla! Onneksi uintitaito on säilynyt paremmin
mielessä kuin subjunktiivi.
