PARIS EST TOUJOURS UNE BONNE IDEE

Joulusää Nantesissa

Pariisi on aina hyvä idea - silloinkin kun yrittää parantua jäätävästä lomaflunssasta. Kävin saattamassa äidin ja siskon Orlyyn ja koska paluulippu Nantesiin oli vasta illalla niin vietin taas päivän turistina Pariisissa parasetamolin voimin. Hauskaa kun osaa jo vähän suunnistaa keskustassa ilman karttaa, tuntee katujen kulmia ja erityisesti kahviloita joista saa hyvää juustokakkua. Yritin vierailla Musée d'Orsayssa mutta kun jono oli kilometrin mittainen kuten vähän ounastelinkin niin suunnistin sen sijaan Musée des Arts Decoratifsiin Louvren kupeeseen eikä harmittanut yhtään! Korea now! -näyttely oli mainio ja oli toki pysyvässä näyttelyssäkin paljon nähtävää. (Eikä ollut jonoa! Pariisissa! museoon! uskomatonta!!!)

Nyt vähän harmittaa kun Pariisi kuitenkin verotti sen verran voimia että tuntui paremmalta jäädä kotiin parantumaan teemukin ääreen kuin suunnata uudenvuoden pippaloihin mutta onneksi on ystäviä jotka tuovat sairaan ovelle perunasalaattia ja kasviomelettia ennenkuin lähtevät kyseisiin juhliin! (Jos ei oo tullut selväksi niin tie mun sydämeen käy vatsan kautta!)

Lee Kwang-Hon sähköjohdot

Lee Sung-Keun

JOYEUX NOËL!

Jouluterveisiä Ranskasta! Mamma ja sisko saapui maanantaina Pariisiin ja vietettiin siellä muutama yö. Vaikka Pariisi on aina Pariisi ja etenkin näin jouluna valtavan ylenpalttisen kaunis niin oli kiva palata tänne Natesin rauhaan joulun viettoon. Kaupunki tuntuu eriltä kun on vieraita mukana. Toivottavasti sinunkin joulusi on valoisa ja lämmin ja rauhallinen!

FLÂNERIES DE NOËL

Trentemoultissa oli viikonloppuna Flâneries de Noël - kylän taiteilijat ja käsityöläiset avasivat ateljeidensa ovet vieraille ja tarjolla oli myös paikallisia herkkuja. Kuvituskurssin opettaja (maailman ihanin Siobhan Gately) kutsui luokan käymään työpajallaan Trentemoultissa joten lähdettiin porukalla vierailulle!

Käytiin ensin Siobhanin luona ja saatiin vinkkejä kiinnostavista paikoista. Harmaasta säästä huolimatta kylä oli yhtä värikäs kuin ennenkin. Oli hienoa tavata paikallisia taiteilijoita ja tekijöitä. Siistiä miten avoimella päällä ihmiset olivat, saatiin monituisia neuvoja tulevaisuutta varten ja eräskin nuori seppä piti meille oman kierroksen pajallaan ja tarjosi ahjon tulessa keitettyä kahvia. 

Moni antoi saman neuvon - tavatkaa ihmisiä, tutustukaa, tehkää itsenne tutuiksi. Eteenpäin pääsee yleensä vain tapaamalla sattumalta oikeat ihmiset. Juuri nyt olen onnellinen että olen tavannut juuri nämä ihmiset täällä ja että saan pitää heidät ainakin tämän vaihdon ajan piipahtamassa elämässäni.

KELTAINEN KEITTIÖ & KANSAINVÄLINEN PERHE

Hemma hos Malin

Malin asuu maailman söpöimmän talon alakerrassa ja torstaina vallattiin sen yläkerran keltainen keittiö, sillä koulun International fair -iltapäivää varten oli tuotava pötyä pöytään. Ruisjauhoja löytyi kuin ihmeen kaupalla ihan lähimarketista, vieläpä luomuna! Siispä skandinaavinen komitea - kuten eräs opettaja meitä nimittää - vietti nelisen tuntia norjalaisia lättyja paistaen ja piirakkataikinaa lasipurkilla kauliten.

Tapahtuma oli mukava vaikka Sottsass-sali olikin tupaten täynnä porukkaa. Tarjolla oli niin meksikolaista riisi-kanelimaitojuomaa kuin islantilaista salmiakkia ja viininlehtikääryleitä Turkista. Karjalanpiirakat oli ehkä vähän hämmentäviä ranskalaisyleisölle ("it's not sweet?") mutta aivan hyvin tekivät lopulta kauppansa!

Tuntuu hurjalta että ihan kohta on jo joulu ja ihan kohta joulun jälkeen tää on jo ohi ja joudun tältä erää luopumaan näistä ihmisistä ja tästä kaupungista. On ollut valtavan siistiä tutustua näihin ihmisiin ja nähdä miten on mahdollista toimia yhdessä vaikka toimintatavat olisikin erilaisia. Ollaan myös puhuttu paljon siitä miten ihmeellisen kotoisaksi täällä tuntee olonsa, ei varmasti vähiten tän kansainvälisen kouluperheen ansiosta, mutta Nantes on myös jotenkin harvinaisen ystävällinen kaupunki. Tuntuu omalta kaupungilta.

Välillä olo on omituisen epätodellinen, ehkä siksi että tää ympäristö on niin irrallaan omasta arkitodellisuudesta Suomessa. Tätä tunnetta on hassua yrittää selittää, mutta monta kertaa bussissa illalla matkalla kotiin oon yhtäkkiä pysäkkikuulutuksen kuultuani havahtunut siihen että hei, mä todella oon täällä. Nantesissa. Ranskassa. Täällä.

Riisipuuro loppui kesken!

International fair

Famille internationale

VÄRITERAPIAA

"So Emma which colors are you going to use for your final project?" 

"All of them."

Visual arts -kurssilla toukopoukoillaan paperitaidetta. Vielä on aika monta merikasvikaveria saksimatta. Sormijumppavinkkejä otetaan vastaan.

IL Y A NOËL ET IL Y A NOËL Á DISNEYLAND

Rovaniemellä on saanut nauttia ikuisesta joulun ihmemaasta, eikä joulupukista ja ylenpalttisen välkkyvistä värivaloista täälläkään oo päässyt eroon, päinvastoin! Joulumarkkinat mausteviini- ja hattarakojuineen ilmestyivät kaupungille jo pari viikkoa sitten seuraamaan Cours de 50 Hotagen diskojoulukuusia. Kaikki on niin Jouluisaa että melkein vihastuttaa :---D

Vaan sitten mentiin Disneylandiin. Nantesiin verrattuna välkkyviä led-lamppuja oli satakertainen määrä. Vaikka Rovaniemen joulumaailmojen tapaan kaikki on Disneylandissakin aika muovista ja ylitsepursuavan kimaltavaa ja värikästä, niin jotenkin se kaikki oli niin ylenpalttista että se oli jollain kieroutuneella tavalla äärimmäisen taianomaista. En ois ikinä kuvitellut että taivaalta satava saippuavaahto-feikkilumi Mikki Hiiren sytyttäessä Joulupukin kanssa valoja valtavaan muovikuuseen ois tehnyt musta näin lapsellisen onnellista.

CLASSE MANNEQUIN

Launtain konsertti oli mainio päätös Classe Mannequin -projektille! Oli äärettömän siistiä nähdä viikon aikana työstettyjen vanerinpalojen heräävän eloon konserttilavalla - valomiehelle kiitos! Kännykkäkuvat eivät aivan tee paneeleille oikeutta. Ilta ei alkanut aivan parhain entein, mutta ainakin lava näytti jäätävän hyvältä silloinkin kun laulaja katkaisi kitaran kielen ekan biisin aikana ja jopa silloin kun koko rakennus jouduttiin sen ekan biisin jälkeen evakuoimaan savukoneen laukaiseman palohälytyksen takia. 

Vaan kun alkukankeudet oli selätetty ja Classe Mannequin pääsi kunnolla vauhtiin, olin niin innoissani etten edes ehtinyt napsia kuvia! Trempolinon sivuilla oli juttu ranskaksi ja pari kuvaa työpajaviikolta. Trempolinon FB-sivuilla taas oli muutama kuva launtailta. Classe Mannequinin biisejä voi kuunnella bändin bandcamp-sivuilta!

Nantesiin on tullut joulu. Kadut on paketoitu välkkyviin värivaloihin ja toreille on pystytetty kojuja joulumarkkinoita varten. Ootan ensi viikkoa, jospa maanantaisen pääprojektin välikritiikin jälkeen olisi aikaa muullekin kuin kouluelämälle!

WORKSHOP WEEK

Työpajaviikko! Global design -porukan projektina on ollut rakentaa pienoismallikurssin suunnitelmien pohjalta lavasteet (? scenography) paikallisen Classe Mannequin -bändin lauantain konserttiin. Viikon aikana oon mittaillut ja hionut ja maalannut ja tuulettanut jos jonkinlaisia vanerinpaloja! 

Torstaina aiheutettiin hilpeyttä luokan ohitse kulkevissa kun yritettiin epätoivoisesti nopeuttaa maalin kuivumista tuulettamalla vaneripaneeleja - mulla ei valitettavasti oo tästä tilanteesta kuvaa mutta kuvittele: luokan kaiuttimet on väännetty täysille ja niistä kuuluu chileläisiä hittibiisejä. Kymmenen opiskelijaa huiskuttaa rivissä pahvinpaloja musiikin tahtiin aina silloin kun hysteeriseltä naurulta kykenee. Jatkettiin kunnes naapuriluokan ope kyllästyi meteliin. 

On ollut valtavan hauskaa työskennellä koko luokan kanssa yhdessä yhteisen projektin kimpussa. Luulen että me kaikki tarvittiin juuri tätä perjantaiyön tapahtumien jälkeen - naurua, yhdessä tekemistä. Tuntuu melkein syylliseltä että on ollut niin hauskaa samalla kun maa on vielä hätätilassa. Vaikka suru ja järkytys on vielä mielessä, ihmisistä kuitenkin välittyy vahvasti tunne, että tästä selvitään kyllä ja elämä jatkuu. 

Classe Mannequinin konsertti olisi huomenna lauantaina ja kaikilta kouluilta on kielletty koulun ulkopuoliset retket ja vierailut sunnuntaihin asti, joten periaatteessa mekään ei saataisi mennä katsomaan työmme tuotoksia. Voi kuitenkin olla että kaikki vain satumme mystisesti yksityishenkilöinä paikalle Trempolinoon. Hups, kuinka sattuikaan! Kuulemma niin kauan on hyvä kun ei kerro kenellekään olevansa opiskelija :--D

Sähkökatko ei työskentelyä hidasta

Ylpeät vanhemmat ihailemassa lopputulosta

Vaneria, polykarbonaattilevyä ja värikalvoja

Ruisleipäpostia! Kiitos äiti ♡

VOI PARIISI

Syyskuussa Louvressa

Voi Pariisi. Valon kaupunki. Sen verran lähellä että kylmäsi sydäntä lukea perjantaiyönä uutisia.

Muistan Pariisissa ihmetelleeni turistikohteissa partioivia sotilaita ja poliiseja. Luvattomat katukaupustelijat lähtivät aina hurjaan juoksuun partion lähestyessä.

Perjantaina piirrettiin Passage Pommarayen käytävillä ja vartija piti meitä visusti silmällä - meitä nauratti, ilmeisesti oli suuren turvallisuusriskin aineksia ilmassa kun kaksikymmentä taideopiskelijaa yritti saada selkoa rakennuksen pohjapiirroksesta.

Passage Pommaraye

Ruokakaupassa soitettiin tänään ylipirteiden mainoslaulujen sijaan surumielistä klassista musiikkia. Tuntui vain entistä absurdimmalta valikoida tomaatteja vihanneshyllyllä - jatkaa elämää, ja samalla pohtia mitä luokkakavereiden tai ehkä sen kaupan kassan läheisille Pariisissa kuuluu. Onneksi omat tutut kuuluivat olevan kunnossa. Surettaa niiden puolesta, jotka joutuvat kärsimään enemmän.

Terroristit eivät juokse sotilaita tai vartijoita karkuun, eikä radikaalien äärilikkeiden tekoja estetä syyttelemällä sotaa pakenevia pakolaisia. Pariisi ei ollut ainut kaupunki joka kärsi perjantaiyönä - Beirut, Bagdad. Tää on hullu maailma.

Tän kansainvälisen luokan keskellä eläessä on kovin vaikea käsittää miten kulttuurieroista saadaan aikaan sotia.

KIELIKIUKKU

Place St. Pierre

Talviaika toi mukanaan kaupunkiin merituulen ja sateet. Sadekin tuntuu täällä ihmeellisen runolliselta, valot heijastuvat lätäköistä ja bussin ikkunoista kauniilla tavalla. Alkaa tuntua syksyltä.

Eniten täällä ahdistaa se kun ei aina tule ymmärretyksi - joskus on sanat itsellä hukassa ja joskus toisella. Pienoismallikurssilla satuin ryhmään jossa oon ainoa ulkkari, loput kolme on ranskalaisia. Usein keskustelu luiskahtaa huomaamatta englannista ranskaan, ja vaikka olen alkanut ymmärtämään aika hyvin että mikä on keskustelun aihe, en kuitenkaan osaa aina sanoa että mikä on sen lopputulos saati pysty osallistumaan keskusteluun :---D

Tässä vaiheessa kurssia oon jo kyllästynyt jatkuvasti vaatimaan ryhmäläisiltä englannin puhumista koska mun vaateilla ei oo juuri ollut vaikutusta. Paras taktiikka on ollut huudella vastauksia ranskalaisten keskusteluun sinnikkäästi englanniksi kunnes mut suvitaan huomata. Nyt viimeisellä viikolla tilanne alkaa olla parempi, mutta ärsyttää kuinka kieli sulkee pois ryhmästä ja päätöksenteosta hyvin kokonaisvaltaisella tavalla.

Ymmärrän että heille on yksinkertaisempaa selvittää asiat ranskaksi keskenään, mutta samalla he sulkevat pois sen mitä mä voisin keskusteluun antaa. Mulle iso osa ryhmätyöskentelyn iloa on myös se mitä ryhmän kanssa puhutaan työskentelyn ulkopuolella, ja kun se tapahtuu kielellä jota ei hallitse, ei myöskään tunnu siltä että mun mielipiteitä arvostetaan. Mulle ei oo aina helppoa vaatia tilaa keskusteluissa, ja tässä projektissa on joutunut todella tekemään töitä että tulee kuulluksi, ja hyvä sitäkin sinänsä on oppia :---D mutta pirun ärsyttävää silti.

Ehkä siksi on ollut hirvittävän hauskaa ehtiä tällä viikolla vähän puhumaan koulun toisen suomalaisen kanssa. Hullua kuinka omituisen muotoisilta sanat tuntuivat suussa ja lauseet liian laakeilta lausuttaviksi. Miten oman kielen voi unohtaa niin helposti! Tämä kirjoittaminen on jostain syystä hitusen helpompaa, puhuminen vaatii jonkun aivan oman kaistan löytämistä aivoista.

Kotimatkalta

Alkaa olla pimeää kun illalla hyppää koululta bussiin

Pienoismallihommia - mulla on tällä hetkellä vaan ammattimaisen söpöä teippiä ja sen turvin pääsivät bändin jäsenet turvallisesti luonnosvihon välissä kotiin

Kukkakaupat ovat jostain syystä harvinaisen viehättäviä

Salmiakki- ja suklaalähetys kotoa tuli tarpeeseen!