PARIS EST TOUJOURS UNE BONNE IDEE

Joulusää Nantesissa

Pariisi on aina hyvä idea - silloinkin kun yrittää parantua jäätävästä lomaflunssasta. Kävin saattamassa äidin ja siskon Orlyyn ja koska paluulippu Nantesiin oli vasta illalla niin vietin taas päivän turistina Pariisissa parasetamolin voimin. Hauskaa kun osaa jo vähän suunnistaa keskustassa ilman karttaa, tuntee katujen kulmia ja erityisesti kahviloita joista saa hyvää juustokakkua. Yritin vierailla Musée d'Orsayssa mutta kun jono oli kilometrin mittainen kuten vähän ounastelinkin niin suunnistin sen sijaan Musée des Arts Decoratifsiin Louvren kupeeseen eikä harmittanut yhtään! Korea now! -näyttely oli mainio ja oli toki pysyvässä näyttelyssäkin paljon nähtävää. (Eikä ollut jonoa! Pariisissa! museoon! uskomatonta!!!)

Nyt vähän harmittaa kun Pariisi kuitenkin verotti sen verran voimia että tuntui paremmalta jäädä kotiin parantumaan teemukin ääreen kuin suunnata uudenvuoden pippaloihin mutta onneksi on ystäviä jotka tuovat sairaan ovelle perunasalaattia ja kasviomelettia ennenkuin lähtevät kyseisiin juhliin! (Jos ei oo tullut selväksi niin tie mun sydämeen käy vatsan kautta!)

Lee Kwang-Hon sähköjohdot

Lee Sung-Keun

JOYEUX NOËL!

Jouluterveisiä Ranskasta! Mamma ja sisko saapui maanantaina Pariisiin ja vietettiin siellä muutama yö. Vaikka Pariisi on aina Pariisi ja etenkin näin jouluna valtavan ylenpalttisen kaunis niin oli kiva palata tänne Natesin rauhaan joulun viettoon. Kaupunki tuntuu eriltä kun on vieraita mukana. Toivottavasti sinunkin joulusi on valoisa ja lämmin ja rauhallinen!

FLÂNERIES DE NOËL

Trentemoultissa oli viikonloppuna Flâneries de Noël - kylän taiteilijat ja käsityöläiset avasivat ateljeidensa ovet vieraille ja tarjolla oli myös paikallisia herkkuja. Kuvituskurssin opettaja (maailman ihanin Siobhan Gately) kutsui luokan käymään työpajallaan Trentemoultissa joten lähdettiin porukalla vierailulle!

Käytiin ensin Siobhanin luona ja saatiin vinkkejä kiinnostavista paikoista. Harmaasta säästä huolimatta kylä oli yhtä värikäs kuin ennenkin. Oli hienoa tavata paikallisia taiteilijoita ja tekijöitä. Siistiä miten avoimella päällä ihmiset olivat, saatiin monituisia neuvoja tulevaisuutta varten ja eräskin nuori seppä piti meille oman kierroksen pajallaan ja tarjosi ahjon tulessa keitettyä kahvia. 

Moni antoi saman neuvon - tavatkaa ihmisiä, tutustukaa, tehkää itsenne tutuiksi. Eteenpäin pääsee yleensä vain tapaamalla sattumalta oikeat ihmiset. Juuri nyt olen onnellinen että olen tavannut juuri nämä ihmiset täällä ja että saan pitää heidät ainakin tämän vaihdon ajan piipahtamassa elämässäni.

KELTAINEN KEITTIÖ & KANSAINVÄLINEN PERHE

Hemma hos Malin

Malin asuu maailman söpöimmän talon alakerrassa ja torstaina vallattiin sen yläkerran keltainen keittiö, sillä koulun International fair -iltapäivää varten oli tuotava pötyä pöytään. Ruisjauhoja löytyi kuin ihmeen kaupalla ihan lähimarketista, vieläpä luomuna! Siispä skandinaavinen komitea - kuten eräs opettaja meitä nimittää - vietti nelisen tuntia norjalaisia lättyja paistaen ja piirakkataikinaa lasipurkilla kauliten.

Tapahtuma oli mukava vaikka Sottsass-sali olikin tupaten täynnä porukkaa. Tarjolla oli niin meksikolaista riisi-kanelimaitojuomaa kuin islantilaista salmiakkia ja viininlehtikääryleitä Turkista. Karjalanpiirakat oli ehkä vähän hämmentäviä ranskalaisyleisölle ("it's not sweet?") mutta aivan hyvin tekivät lopulta kauppansa!

Tuntuu hurjalta että ihan kohta on jo joulu ja ihan kohta joulun jälkeen tää on jo ohi ja joudun tältä erää luopumaan näistä ihmisistä ja tästä kaupungista. On ollut valtavan siistiä tutustua näihin ihmisiin ja nähdä miten on mahdollista toimia yhdessä vaikka toimintatavat olisikin erilaisia. Ollaan myös puhuttu paljon siitä miten ihmeellisen kotoisaksi täällä tuntee olonsa, ei varmasti vähiten tän kansainvälisen kouluperheen ansiosta, mutta Nantes on myös jotenkin harvinaisen ystävällinen kaupunki. Tuntuu omalta kaupungilta.

Välillä olo on omituisen epätodellinen, ehkä siksi että tää ympäristö on niin irrallaan omasta arkitodellisuudesta Suomessa. Tätä tunnetta on hassua yrittää selittää, mutta monta kertaa bussissa illalla matkalla kotiin oon yhtäkkiä pysäkkikuulutuksen kuultuani havahtunut siihen että hei, mä todella oon täällä. Nantesissa. Ranskassa. Täällä.

Riisipuuro loppui kesken!

International fair

Famille internationale

VÄRITERAPIAA

"So Emma which colors are you going to use for your final project?" 

"All of them."

Visual arts -kurssilla toukopoukoillaan paperitaidetta. Vielä on aika monta merikasvikaveria saksimatta. Sormijumppavinkkejä otetaan vastaan.

IL Y A NOËL ET IL Y A NOËL Á DISNEYLAND

Rovaniemellä on saanut nauttia ikuisesta joulun ihmemaasta, eikä joulupukista ja ylenpalttisen välkkyvistä värivaloista täälläkään oo päässyt eroon, päinvastoin! Joulumarkkinat mausteviini- ja hattarakojuineen ilmestyivät kaupungille jo pari viikkoa sitten seuraamaan Cours de 50 Hotagen diskojoulukuusia. Kaikki on niin Jouluisaa että melkein vihastuttaa :---D

Vaan sitten mentiin Disneylandiin. Nantesiin verrattuna välkkyviä led-lamppuja oli satakertainen määrä. Vaikka Rovaniemen joulumaailmojen tapaan kaikki on Disneylandissakin aika muovista ja ylitsepursuavan kimaltavaa ja värikästä, niin jotenkin se kaikki oli niin ylenpalttista että se oli jollain kieroutuneella tavalla äärimmäisen taianomaista. En ois ikinä kuvitellut että taivaalta satava saippuavaahto-feikkilumi Mikki Hiiren sytyttäessä Joulupukin kanssa valoja valtavaan muovikuuseen ois tehnyt musta näin lapsellisen onnellista.