CLASSE MANNEQUIN

Launtain konsertti oli mainio päätös Classe Mannequin -projektille! Oli äärettömän siistiä nähdä viikon aikana työstettyjen vanerinpalojen heräävän eloon konserttilavalla - valomiehelle kiitos! Kännykkäkuvat eivät aivan tee paneeleille oikeutta. Ilta ei alkanut aivan parhain entein, mutta ainakin lava näytti jäätävän hyvältä silloinkin kun laulaja katkaisi kitaran kielen ekan biisin aikana ja jopa silloin kun koko rakennus jouduttiin sen ekan biisin jälkeen evakuoimaan savukoneen laukaiseman palohälytyksen takia. 

Vaan kun alkukankeudet oli selätetty ja Classe Mannequin pääsi kunnolla vauhtiin, olin niin innoissani etten edes ehtinyt napsia kuvia! Trempolinon sivuilla oli juttu ranskaksi ja pari kuvaa työpajaviikolta. Trempolinon FB-sivuilla taas oli muutama kuva launtailta. Classe Mannequinin biisejä voi kuunnella bändin bandcamp-sivuilta!

Nantesiin on tullut joulu. Kadut on paketoitu välkkyviin värivaloihin ja toreille on pystytetty kojuja joulumarkkinoita varten. Ootan ensi viikkoa, jospa maanantaisen pääprojektin välikritiikin jälkeen olisi aikaa muullekin kuin kouluelämälle!

WORKSHOP WEEK

Työpajaviikko! Global design -porukan projektina on ollut rakentaa pienoismallikurssin suunnitelmien pohjalta lavasteet (? scenography) paikallisen Classe Mannequin -bändin lauantain konserttiin. Viikon aikana oon mittaillut ja hionut ja maalannut ja tuulettanut jos jonkinlaisia vanerinpaloja! 

Torstaina aiheutettiin hilpeyttä luokan ohitse kulkevissa kun yritettiin epätoivoisesti nopeuttaa maalin kuivumista tuulettamalla vaneripaneeleja - mulla ei valitettavasti oo tästä tilanteesta kuvaa mutta kuvittele: luokan kaiuttimet on väännetty täysille ja niistä kuuluu chileläisiä hittibiisejä. Kymmenen opiskelijaa huiskuttaa rivissä pahvinpaloja musiikin tahtiin aina silloin kun hysteeriseltä naurulta kykenee. Jatkettiin kunnes naapuriluokan ope kyllästyi meteliin. 

On ollut valtavan hauskaa työskennellä koko luokan kanssa yhdessä yhteisen projektin kimpussa. Luulen että me kaikki tarvittiin juuri tätä perjantaiyön tapahtumien jälkeen - naurua, yhdessä tekemistä. Tuntuu melkein syylliseltä että on ollut niin hauskaa samalla kun maa on vielä hätätilassa. Vaikka suru ja järkytys on vielä mielessä, ihmisistä kuitenkin välittyy vahvasti tunne, että tästä selvitään kyllä ja elämä jatkuu. 

Classe Mannequinin konsertti olisi huomenna lauantaina ja kaikilta kouluilta on kielletty koulun ulkopuoliset retket ja vierailut sunnuntaihin asti, joten periaatteessa mekään ei saataisi mennä katsomaan työmme tuotoksia. Voi kuitenkin olla että kaikki vain satumme mystisesti yksityishenkilöinä paikalle Trempolinoon. Hups, kuinka sattuikaan! Kuulemma niin kauan on hyvä kun ei kerro kenellekään olevansa opiskelija :--D

Sähkökatko ei työskentelyä hidasta

Ylpeät vanhemmat ihailemassa lopputulosta

Vaneria, polykarbonaattilevyä ja värikalvoja

Ruisleipäpostia! Kiitos äiti ♡

VOI PARIISI

Syyskuussa Louvressa

Voi Pariisi. Valon kaupunki. Sen verran lähellä että kylmäsi sydäntä lukea perjantaiyönä uutisia.

Muistan Pariisissa ihmetelleeni turistikohteissa partioivia sotilaita ja poliiseja. Luvattomat katukaupustelijat lähtivät aina hurjaan juoksuun partion lähestyessä.

Perjantaina piirrettiin Passage Pommarayen käytävillä ja vartija piti meitä visusti silmällä - meitä nauratti, ilmeisesti oli suuren turvallisuusriskin aineksia ilmassa kun kaksikymmentä taideopiskelijaa yritti saada selkoa rakennuksen pohjapiirroksesta.

Passage Pommaraye

Ruokakaupassa soitettiin tänään ylipirteiden mainoslaulujen sijaan surumielistä klassista musiikkia. Tuntui vain entistä absurdimmalta valikoida tomaatteja vihanneshyllyllä - jatkaa elämää, ja samalla pohtia mitä luokkakavereiden tai ehkä sen kaupan kassan läheisille Pariisissa kuuluu. Onneksi omat tutut kuuluivat olevan kunnossa. Surettaa niiden puolesta, jotka joutuvat kärsimään enemmän.

Terroristit eivät juokse sotilaita tai vartijoita karkuun, eikä radikaalien äärilikkeiden tekoja estetä syyttelemällä sotaa pakenevia pakolaisia. Pariisi ei ollut ainut kaupunki joka kärsi perjantaiyönä - Beirut, Bagdad. Tää on hullu maailma.

Tän kansainvälisen luokan keskellä eläessä on kovin vaikea käsittää miten kulttuurieroista saadaan aikaan sotia.

KIELIKIUKKU

Place St. Pierre

Talviaika toi mukanaan kaupunkiin merituulen ja sateet. Sadekin tuntuu täällä ihmeellisen runolliselta, valot heijastuvat lätäköistä ja bussin ikkunoista kauniilla tavalla. Alkaa tuntua syksyltä.

Eniten täällä ahdistaa se kun ei aina tule ymmärretyksi - joskus on sanat itsellä hukassa ja joskus toisella. Pienoismallikurssilla satuin ryhmään jossa oon ainoa ulkkari, loput kolme on ranskalaisia. Usein keskustelu luiskahtaa huomaamatta englannista ranskaan, ja vaikka olen alkanut ymmärtämään aika hyvin että mikä on keskustelun aihe, en kuitenkaan osaa aina sanoa että mikä on sen lopputulos saati pysty osallistumaan keskusteluun :---D

Tässä vaiheessa kurssia oon jo kyllästynyt jatkuvasti vaatimaan ryhmäläisiltä englannin puhumista koska mun vaateilla ei oo juuri ollut vaikutusta. Paras taktiikka on ollut huudella vastauksia ranskalaisten keskusteluun sinnikkäästi englanniksi kunnes mut suvitaan huomata. Nyt viimeisellä viikolla tilanne alkaa olla parempi, mutta ärsyttää kuinka kieli sulkee pois ryhmästä ja päätöksenteosta hyvin kokonaisvaltaisella tavalla.

Ymmärrän että heille on yksinkertaisempaa selvittää asiat ranskaksi keskenään, mutta samalla he sulkevat pois sen mitä mä voisin keskusteluun antaa. Mulle iso osa ryhmätyöskentelyn iloa on myös se mitä ryhmän kanssa puhutaan työskentelyn ulkopuolella, ja kun se tapahtuu kielellä jota ei hallitse, ei myöskään tunnu siltä että mun mielipiteitä arvostetaan. Mulle ei oo aina helppoa vaatia tilaa keskusteluissa, ja tässä projektissa on joutunut todella tekemään töitä että tulee kuulluksi, ja hyvä sitäkin sinänsä on oppia :---D mutta pirun ärsyttävää silti.

Ehkä siksi on ollut hirvittävän hauskaa ehtiä tällä viikolla vähän puhumaan koulun toisen suomalaisen kanssa. Hullua kuinka omituisen muotoisilta sanat tuntuivat suussa ja lauseet liian laakeilta lausuttaviksi. Miten oman kielen voi unohtaa niin helposti! Tämä kirjoittaminen on jostain syystä hitusen helpompaa, puhuminen vaatii jonkun aivan oman kaistan löytämistä aivoista.

Kotimatkalta

Alkaa olla pimeää kun illalla hyppää koululta bussiin

Pienoismallihommia - mulla on tällä hetkellä vaan ammattimaisen söpöä teippiä ja sen turvin pääsivät bändin jäsenet turvallisesti luonnosvihon välissä kotiin

Kukkakaupat ovat jostain syystä harvinaisen viehättäviä

Salmiakki- ja suklaalähetys kotoa tuli tarpeeseen!

LE WEEKEND

Lauantaiaamuna kuului kutsu illan halloween-pippaloihin. Rajallisen vaatekaapin innoittamana päätin ryhtyä metsäneidoksi ja kävin poimimassa muratinoksia improvisoituun kampaukseen. Lehdet varisivat viimeistään Île de Nantesin Hangar aux Bananesin tanssilattialle. Oli hauskaa, mutta moshpitin käytyä liian hurjaksi lähdettiin muiden Chanzyn asukkien kanssa yhdessä kotia kohti, tietysti reippaasti kävellen kun yöbussista ehdittiin nähdä vain perävalot.

Heti seuraavana aamuna kolmen tunnin yöunien jälkeen suuntasin jo takaisin Île de Nantesille, sillä Cindy oli varannut meille liput elefanttiajelulle! Herääminen oli lievästi haasteellista, mutta aamuaurinko valaisi ja lämmitti kävelymatkalla (Arvatkaa myöhästyinkö bussista taas, ehkä pitäisi vaan selvittää kuinka Nantesin kaupunkipyöräsysteemi toimii :--D) Machines de l'Îlen valtava vettäsyöksevä steampunk-kärsäkäs on kyllä melko vaikuttava näky ja aivan heräämisen arvoinen. Seuraavaksi tekisi mieli lähteä kierrokselle karuselliin.

Hullua että on jo marraskuu. Aika tuntuu täällä kulkevan erillään muusta maailmasta, samalla hurjaa vauhtia eteenpäin ja samalla paikallaan. Syy on varmasti osittain ilmastossa, on hassua katsella pohjoisen kavereiden kuuraisia lumikuvia FB:ssa samalla kun itse syö aamupalaa ikkuna auki aurinkoon. Keltaiset syyslehdet alkavat täällä vasta varista. Toisaalta taas tietää että viettää täällä vain lyhyen aikaa, joten tunnit tuntuvat täyttyvän ja lyhenevän hallitsemattomasti. Ninpä sitä elää yrittämättäkin tavallista kirkkaammalla liekillä, vetää keuhkot varmasti täyteen ilmaa ja aistii maailmaa terävämmällä tavalla. On vähän enemmän elossa. Nukkuu vähän vähemmän.