LA COTE SAUVAGE

Pakkasin repun täyteen eväitä ja hyppäsin junaan joka vei länteen, Atlantin äärelle. Le Croisicin niemennokka on osa karun kaunista Côte Sauvagea. Villi vuorovesi kiipesi retkipäivän mittaa kallioita ylös ja ilma kuorrutti kasvot suolahipuilla. Hiukset tuoksuvat mereltä. Hyvä päivä.

"LOMALLA VIIMEINKIN"

Paperisilppuhommia Maquette-kurssilla

Itsenäisen työskentelyn viikoksi se tämäkin lomaviikko sitten meni! Alkuviikoksi istahdettiin parin kanssa koulun Aalto-saliin (Aalto on kaikkialla, ei siitä täälläkään pääse eroon :---D) työskentelemään. Ihmeteltiin kummallisia koputus- ja raaputusääniä kohtuullisen tyhjässä ja hiljaisessa koulussa kunnes tajuttiin kurkistaa verhojen taa - koulunpihan ruohonleikkurilampaathan ne siellä märehti sateensuojassa. Ikkunoiden ulkokaihtimet olivat myös ilmeisen maistuvaa laatua.

Keskiviikkoaamu meni asuntolan ainoalle toimivalle pyykkikoneelle jonottaessa, mutta suomalais-saksalaisen yhteistyön avulla saatiin odotusaika optimoitua ("Emma mun pyykkiohjelma loppuu kymmenen minuutin päästä, sitten on sun vuoro, juokse jonoon!") Illaksi suuntasin taas koululle mutta vaihteeksi atk-luokkaan kuosinpiirtelyhommiin. Yhtäjaksoisen istumisen aiheuttamia haittoja on siellä pyritty ehkäisemään niin että luokan valot toimivat liiketunnistimella ja aina vartin välein täytyy käydä huitomassa oven luona jos ei halua pimeässä nököttää.

Vielä on loppuviikoksi tehtäviä tehtäväksi mutta huomenna aion lomailla. Junaliput Le Croisiciin Atlantin rannalle on varattu!

Koivua oli käytetty sisustuksessa mutta ei sentään jakkaroiden muodossa!

Lammaskaverit

Oi niin viihtyisä asuntola!

Neonvärejä ja helmiäistä Visual arts -kurssille, taidetarvikekauppa on vähän liian kiva

Kauppareissun aarteita

VÄRIVALOT & VÄRITALOT

Lomaviikko! Launtaina käytiin Malinin kanssa moikkaamassa Jardin des plantesin vuohia ja illalla tyttöjen kanssa maailman söpöimmässä Asahissa sushilla ja sakella. Seurueen sushiasiantuntija ei ollut aivan tyytyväinen riisin laatuun mutta sisustuksen autenttiset värivalot oli sitäkin enemmän kohdallaan :---D

Tänään hyppäsin vesibussin kyytiin ja kiertelin iltapäivän Trentemoultin katuja. Trentemoult on valtavan sympaattinen vanha kalastajakylä, söpöt vanhat talot on maalattu kirkkailla karnevaalisävyillä ja mitä villeimmillä väriyhdistelmillä. Satojen kukkaruukkujen ja katutaideteosten lomassa tassutteli turistien lisäksi kissa jos toinenkin. Viihdyin. Tiedän minne suuntaan vanhana ja ruttuisena eläköitymään.

HIIPIVÄ SYKSY & YLLÄTYSFLUNSSA

Sairaspäivän eväät (Speculoos spread <3)

Ei ollut paras viikonloppu, lauantaina International Class -flunssa iski viimein minuunkin kierrettyään melkein koko luokan ja kaatoi tehokkaasti sängyn pohjalle. Sunnuntaina taas läppärivanhus viimein kuoli lopullisesti - tyypillisesti kovalevy pamahti juuri kun olin asettelemassa viimeisiä luonnoksia presentaatiotiedostoon :'---D (koskahan sitä oppisi tekemään varmuuskopiota - oli meillä onneksi yksi melkein valmis pdf FB-ryhmässä niin ei tarvinnut aivan alusta aloittaa!) Maanantaina oli siis raahauduttava koululle kurssien välikritiikkeihin, mutta sainpa kotimatkalla haettua apteekista hyvät tropit. Efedriini ja parasetamoli tekevät tehtävänsä ja olo alkaa olla vähän parempi. Etenkin kun tänään sai vielä ensimmäistä kertaa pariin viikkoon nukkua pitkään!

Lauantaina ennen flunssan yllätyshyökkäystä ehdin kuitenkin käydä tapaamassa projektiryhmää ja matkalla napsia muutaman kuvan! On tämä kaupunki vaan valtavan kiva. Syksy alkaa viimein hiipiä tännekin ja kellastuttaa kastanjapuita. Aamut käyvät kirpeiksi.

Cours Saint-Pierre

Cours Saint-Pierre

Alikulkutunneli

TEHDASRETKI & METSÄIKÄVÄ

Hommaa on niin että hirvittää mutta ei haittaa! Viikko alkoi tehdasvierailulla, pakkauduttiin bussiin ja hurautettiin Le Mansiin auto-osatehtaalle. Menomatka käytettiin tietysti hyödyksi - enpä oo ennen pitänyt opettajan kanssa palautehetkeä bussissa. Kiintoisa oli vierailukin vaikka ei autonosat välttämättä oo aivan sydäntä lähellä. Voitte sen sijaan kuvitella kuinka liekeissä ryhmän teolliset muotoilijat oli kun päästiin seuraamaan tuotantolinjoja ja kuinka jäätävän kokoiset muovilevyt asettuivat vielä jäätävämmän kokoisten robottien käsissä muotoonsa ("amaazing!")

Vapaan tiistai-iltapäivän omistin itselleni ja lähdin metsänmetsästysretkelle. Muutoin tässä kaupungissa on kaikki ollut tähän asti kohdallaan, mutta metsää on ikävä. Suuntasin Erdre-joen rannalle luokkakavereiden vinkistä, ja eihän se nyt aivan Metsää ollut, vaan ohukainen kaistale tammien, lehmusten ja kastanjoiden varjostamaa puistojen katkomaa polkua joen ja kaupungin välissä, mutta rouskuvia tammenterhoja kenkien alla ja syyslehtiä kuitenkin. Ehkä seuraavalla kerralla yritän vielä vähän pidemmälle ja pakkaan enemmän eväitä reppuun. Kävin myös viime viikolla tutustumassa paikallisiin partiolaisiin, jotka lupasivat ottaa seuraavalle retkelle mukaan - ehkäpä silloin löytyy metsääkin!

Loppuviikko menikin sitten tiiviisti aamusta iltaan työskennellen, presentaatiota tässä pitäisi nytkin hioa eikä blogitekstiä. Fiilis alkaa olla vähän sama kuin Jardin des Plantesin linnulla. Viikon päästä on onneksi tiedossa syysloma!

Á L'ÉCOLE

Trempolino

Nyt on takana jo muutama aivan oikea koulupäivä EDNA:ssa. Syksyksi on luvassa paljon kaikkea jännittävää! Lukujärjestyksestä löytyy mm. antropologiaa, teknistä piirrustusta, kuvitusta sekä ranskan kieltä ja kulttuuria.

Hurjan siistiä täällä on se että projektikursseilla on oikeita asiakkaita. Opiskelijoilta vaaditaan paljon, ja myöhästymisiä ja poissaoloja ei juuri siedetä. Toisaalta työskentely myös motivoi eri tavalla. Opettajat ovat todella ammattilaisia ja tuntuu että heillä on paljon annettavaa. Olo on sellainen, että lukukausi tulee opettamaan hurjan paljon ja omia rajoja pääsee venyttämään - pienesti hirvittää, mutta hyvällä tavalla! Syyhyttää päästä tekemään ja oppimaan.

Ja ne asiakkaat! Heti maanantaina aamulla odottivat luokassa ensimmäiset. En uskalla kertoa kauhean paljon kun jonkun salassapitosopimuksen allekirjoitin, mutta tänään koulun parkkipaikalle peruutteli rekka Global Design -projektikurssin opiskelijoiden tutkittavaksi. (Jos oot tai tunnet jonkun rekkakuskin niin ota yhteyttä, mulla vois olla muutama kysymys :---D) ja maanantaina iltapäivällä käytiin Maquette-kurssia varten erään paikallisen bändin eli asiakkaan numero 2 treeneissä Trempolino-musiikkitalolla.

Trempolinon terassin supersiisti katto

Asiakastapaaminen nro 2

Siistiä on myös se kuinka eri puolilta maailmaa International Class -porukkaa on - englannin aksentteja on riittämiin, kaikkea Irlannista Intiaan ja Israeliin. Lisäksi kullakin luokalla (Global, Brand & Product Design) on puolet ranskalaisia opiskelijoita. Melkein joka kurssilla työskennellään ryhmässä ja aina pyritään sekoittamaan kv-ihmisiä ja rankalaisia tasasuhteessa. Omaa englannin ääntämystä ei juuri ehdi murehtia kun yrittää saada vain ajatuksensa välittymään ryhmälle ja toisaalta parhaansa mukaan ymmärtää toisia!

Työskentelyssä tosiaan sovelletaan koulun omaa metodia, jossa suunnitteluprosessi on jaoteltu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa suunnittelulle valitaan 2-3 suuntaa/teemaa/strategiaa, joista presiksen perusteella valitaan paras seuraavaan vaiheeseen jatkotyöstettäväksi. Kakkosvaihessa valmistellaan valittua strategiaa noudattaen 2-3 konseptia, joista jälleen valitaan paras kolmosvaiheeseen viimeisteltäväksi. Selkeää, mutta hyvin rajattua työskentelyä. Oma tapa tehdä on usein aika kaoottisesti etenevä prosessi, joten sopeutumista vaatii tämä ranskalainen määrätietoisuus!

Trempolino