KOTIIN

Viimeinen päivä. Aurinko paistaa samalla tavalla ikkunasta kuin syksyn alussa - lämmittää niin että voi pitää ikkunaa raollaan ja kuunnella kevätlintuja. Huoneessa tuoksuu siivousaine.

Kaupunki tuntuu erilaiselta kun tietää sen pikkuhiljaa tyhjenevän merkityksellisistä ihmisistä. Viimeisiä iltakävelyitä ja asuntolapäivällisiä ja viinilaseja. Lukukauden alussa kierreltiin kaupungilla aarrejahdissa - tuntui sopivalta hyvästellä kaupunki samalla tavalla Tour Bretagnesta käsin.

On kurjaa lähteä mutta kiva palata tuttujen ihmisten ja asioiden ääreen. Luulen että kotoa käsin on helpompi nähdä mitä matkalta on tarttunut mukaan ja mitä on jäänyt polkujen varrelle. Nämä neljä kuukautta ovat olkeet jollain tapaa kovin ravitsevia, on ihmisenä vähän valmiimpi olo. Mulla on ollut täällä kovin kotoisa olo. En tiedä mihin päädyn, mutta tänne voisin palata.

IKÄVÄ-LISTA

Asioita joita tulee ikävä:
-Boulangerie Simonin Tarte au chocolatia (taivaallista.)
-Romanin tapaa sanoa "Oh-la-la-laa-la-la-laa" (suunniteltiin että voisi nauhoittaa sen salaa)
-3DS Max-kurssin opettajan tapaa sanoa "Iz it OK for you - or not?" (Ei koskaan oo OK)
-Rekka & Risotto -viikonloput Malinin (ja työskentelyä tarkkailleen Pippa-kissan) kanssa
-Sunnuntaisia aamuja kun herää lähikirkkojen kelloihin
-Illustration-kurssia
-Asuntolan jaettuja päivällishetkiä
-Tuoretta patonkia (en ehkä ikävöi välittömästi mutta sanotaan kuukauden päästä :---D )
-Puutarhoja

-tätä ajan ja paikan ja ihmisten kombinaatiota


Viime päivinä on yritetty ottaa ilo irti jäljellä olevasta ajasta. Alla kuvia vikalta koulupäivältä, sipulikeittoillalta, kollaasiterapiajuhlista ("Let's have a collage party!" "What is a collage party?" "It's a party! With collage!") kanelipullavisiitistä Madam Blå -kahvilassa, sekä tänpäiväiseltä vierailulta Super Terrain -kollektiivin serigrafia-workshopissa ja Louise Hochetin työhuoneella Illustration-kurssiporukalla.

Hupsua kun on samaan aikaan sekä hurjan onnellinen ja surullinen ja nostalginen ja haikea ja väsynyt että inspiroitunut olo.

DEADLINE LÄHESTYY

Pari viikkoa jäljellä. Kävi juuri niinkuin vähän pelkäsinkin - viihdyn niin hyvin että en haluaisi lähteä. Samalla tiedän että kaikki kansainväliset luokkakaverit lähtee myös eikä tää paikka ole sama ilman tätä porukkaa. Perjantaina ihan liian myöhään venyneen photoshoppailun jälkeen purskahdin aamukolmelta itkuun kun tajusin että kohta kaikki on jo muualla.

Viime viikko oli kaikinpuolin hullu, en oo ehkä ikinä työskennellyt tällä tavalla aamusta iltaan/yöhön/aamuyöhön. Positiivista oli nähdä että kaikki ne työtunnit ei olleet turhia ja pystyi maanantaina ylpeänä seisomaan konseptinsa takana loppukritiikissä asiakkaiden edessä.

Jos jotain oon täällä oppinut niin sen miten tärkeetä on miettiä tapaa jolla työnsä esittää, miten siitä
puhuu. Jostain syystä esiintyminen on ollut englanniksi jopa helpompaa kuin suomeksi - ehkä kun yrittää ilmaista itseään vieraalla kielellä joutuu yksinkertaistamaan ja kiteyttämään asioita eri tavalla. Tai sitten vaan antaa itselleen sanoihin takeltelun eri lailla anteeksi eikä siitä aiheudu lisästressiä :---D

Nyt kun toi lukukauden suurin projekti on paketissa tuntuu elämä omituisen tyhjältä. Oikeaa vapaa-aikaa! Ja flunssakin alkaa olla taltutettu! Aikaa tutkia kaupunkia, vierailla vielä kerran kaikissa suosikkipaikoissa, olla näiden ihmisten kanssa.

En haluaisi ajatella vielä paluumatkaa, vaikka on mulla toki ikävä jo teitä ihmisiä siellä. Ja lunta! Lentoliput sain kuitenkin varattua. Kurssivalintoja kevääksi en niinkään oo pohdiskellut. Oi voi.

Kuvat on sivuja mun Nantes-luonnos/päiväkirjasta sieltä täältä!

NEON SEA

Neonmeren paperikasvit löysivät viimein paikkansa koulun keltaiselta käytävältä! Visual arts -kurssilla oli siis tehtävänä rakentaa paperista installaatio tilaan. Minua kiehtoivat äänistudiota ympäröivän seinän pienet kolot - yksityiskohta jota ei aina ohi kulkiessa edes huomaa. Päätin rakentaa kolon ympärille jotain kiintoisaa, mutta en alkuun oikein keksinyt että mitä.

Kun kävin syksyllä Le Croisicissa, mulla meni muutaman kilometrin lenkkiin niemennokan ympäri koko päivä, kun jäin aina ihastelemaan vuorovesilammikoiden kasveja ja simpukankuoria ja laskuveden paljastamia merileväkimppuja. Lapsen tavoin osasi taas nähdä aarteita aivan tavallisissa asioissa. Ajatus tuntui sopivan myös keltaisen seinän kolon ympärille.

Viikonloppuna rakensin ensin syksyn mittaan askarrelluille kasveille kulmikkaan vuorovesilammikon ja toisen päivän asettelin ja liimasin hupsunvärisiä koralleja ja leviä paikoilleen. Oon aina piirrellyt mielelläni kiemuraisia kasveja vihkojen kulmiin, ja on ollut hurjan hauskaa nähdä niiden saavan viimein fyysisen muodon.

Jännittävin osuus oli saada teos ehjänä ruuhkaisessa aamubussissa kouluun, mutta pahvilaatikon ja rinkkanauhojen ja muutaman kuminauhametrin avulla selvisi teos perille! Partiolainen osaa :----D

Sadan kasvin taakse on äärettömän älykästä jättää luonnokset viime hetkellä kumitettaviksi. RIP kumi.

Neon Sea Behancessa

SNACK

Teimme Illustration-kurssilla lastenlehtiä, ja koska ryhmäni koostui nälkäisistä kansainvälisistä opiskelijoista oli aiheena tietysti ruoka eri maissa! Snack-lehden toimituksessa olivat lisäkseni Berke Özkök ja Marta Cipolla, joiden kanssa yhdesä pohdittiin sivujen rakennetta ja typografiaa. Lehteä oli valtavan hauska tehdä! 

Kurssi on kyllä herättänyt mussa kiinnostuksen kuvitusta kohtaan. Opettaja on mainio, ja tunneilla on sama ihana tunnelma kuin kuvataidekoulussa lapsena - hauskoja tehtäviä, rentoa mutta tavoitteellista tekemistä, jutustelua työskentelyn lomassa. Tunnit ovat tyyni keidas muutoin usein painostavan stressaavien kurssien lomassa.

Lehdessä käytetty fontti on Florent Schirrerin Hipsterish ja jos lautasen kuvointi näyttää tutulta niin se johtuu siitä että se hyvin pitkälti mukailee rakasta kirppislöytöäni, Riitta Uosikkisen Kekri-lautasta!

PARIS EST TOUJOURS UNE BONNE IDEE

Joulusää Nantesissa

Pariisi on aina hyvä idea - silloinkin kun yrittää parantua jäätävästä lomaflunssasta. Kävin saattamassa äidin ja siskon Orlyyn ja koska paluulippu Nantesiin oli vasta illalla niin vietin taas päivän turistina Pariisissa parasetamolin voimin. Hauskaa kun osaa jo vähän suunnistaa keskustassa ilman karttaa, tuntee katujen kulmia ja erityisesti kahviloita joista saa hyvää juustokakkua. Yritin vierailla Musée d'Orsayssa mutta kun jono oli kilometrin mittainen kuten vähän ounastelinkin niin suunnistin sen sijaan Musée des Arts Decoratifsiin Louvren kupeeseen eikä harmittanut yhtään! Korea now! -näyttely oli mainio ja oli toki pysyvässä näyttelyssäkin paljon nähtävää. (Eikä ollut jonoa! Pariisissa! museoon! uskomatonta!!!)

Nyt vähän harmittaa kun Pariisi kuitenkin verotti sen verran voimia että tuntui paremmalta jäädä kotiin parantumaan teemukin ääreen kuin suunnata uudenvuoden pippaloihin mutta onneksi on ystäviä jotka tuovat sairaan ovelle perunasalaattia ja kasviomelettia ennenkuin lähtevät kyseisiin juhliin! (Jos ei oo tullut selväksi niin tie mun sydämeen käy vatsan kautta!)

Lee Kwang-Hon sähköjohdot

Lee Sung-Keun

JOYEUX NOËL!

Jouluterveisiä Ranskasta! Mamma ja sisko saapui maanantaina Pariisiin ja vietettiin siellä muutama yö. Vaikka Pariisi on aina Pariisi ja etenkin näin jouluna valtavan ylenpalttisen kaunis niin oli kiva palata tänne Natesin rauhaan joulun viettoon. Kaupunki tuntuu eriltä kun on vieraita mukana. Toivottavasti sinunkin joulusi on valoisa ja lämmin ja rauhallinen!