Pari viikkoa jäljellä. Kävi juuri niinkuin vähän pelkäsinkin - viihdyn niin hyvin että en haluaisi lähteä. Samalla tiedän että kaikki kansainväliset luokkakaverit lähtee myös eikä tää paikka ole sama ilman tätä porukkaa. Perjantaina ihan liian myöhään venyneen photoshoppailun jälkeen purskahdin aamukolmelta itkuun kun tajusin että kohta kaikki on jo muualla.
Viime viikko oli kaikinpuolin hullu, en oo ehkä ikinä työskennellyt tällä tavalla aamusta iltaan/yöhön/aamuyöhön. Positiivista oli nähdä että kaikki ne työtunnit ei olleet turhia ja pystyi maanantaina ylpeänä seisomaan konseptinsa takana loppukritiikissä asiakkaiden edessä.
Jos jotain oon täällä oppinut niin sen miten tärkeetä on miettiä tapaa jolla työnsä esittää, miten siitä
puhuu. Jostain syystä esiintyminen on ollut englanniksi jopa helpompaa kuin suomeksi - ehkä kun yrittää ilmaista itseään vieraalla kielellä joutuu yksinkertaistamaan ja kiteyttämään asioita eri tavalla. Tai sitten vaan antaa itselleen sanoihin takeltelun eri lailla anteeksi eikä siitä aiheudu lisästressiä :---D
Nyt kun toi lukukauden suurin projekti on paketissa tuntuu elämä omituisen tyhjältä. Oikeaa vapaa-aikaa! Ja flunssakin alkaa olla taltutettu! Aikaa tutkia kaupunkia, vierailla vielä kerran kaikissa suosikkipaikoissa, olla näiden ihmisten kanssa.
En haluaisi ajatella vielä paluumatkaa, vaikka on mulla toki ikävä jo teitä ihmisiä siellä. Ja lunta! Lentoliput sain kuitenkin varattua. Kurssivalintoja kevääksi en niinkään oo pohdiskellut. Oi voi.
Kuvat on sivuja mun Nantes-luonnos/päiväkirjasta sieltä täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti