Kun kävin syksyllä Le Croisicissa, mulla meni muutaman kilometrin lenkkiin niemennokan ympäri koko päivä, kun jäin aina ihastelemaan vuorovesilammikoiden kasveja ja simpukankuoria ja laskuveden paljastamia merileväkimppuja. Lapsen tavoin osasi taas nähdä aarteita aivan tavallisissa asioissa. Ajatus tuntui sopivan myös keltaisen seinän kolon ympärille.
Viikonloppuna rakensin ensin syksyn mittaan askarrelluille kasveille kulmikkaan vuorovesilammikon ja toisen päivän asettelin ja liimasin hupsunvärisiä koralleja ja leviä paikoilleen. Oon aina piirrellyt mielelläni kiemuraisia kasveja vihkojen kulmiin, ja on ollut hurjan hauskaa nähdä niiden saavan viimein fyysisen muodon.
Jännittävin osuus oli saada teos ehjänä ruuhkaisessa aamubussissa kouluun, mutta pahvilaatikon ja rinkkanauhojen ja muutaman kuminauhametrin avulla selvisi teos perille! Partiolainen osaa :----D
 |
| Sadan kasvin taakse on äärettömän älykästä jättää luonnokset viime hetkellä kumitettaviksi. RIP kumi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti