Kaupunki tuntuu erilaiselta kun tietää sen pikkuhiljaa tyhjenevän merkityksellisistä ihmisistä. Viimeisiä iltakävelyitä ja asuntolapäivällisiä ja viinilaseja. Lukukauden alussa kierreltiin kaupungilla aarrejahdissa - tuntui sopivalta hyvästellä kaupunki samalla tavalla Tour Bretagnesta käsin.
On kurjaa lähteä mutta kiva palata tuttujen ihmisten ja asioiden ääreen. Luulen että kotoa käsin on helpompi nähdä mitä matkalta on tarttunut mukaan ja mitä on jäänyt polkujen varrelle. Nämä neljä kuukautta ovat olkeet jollain tapaa kovin ravitsevia, on ihmisenä vähän valmiimpi olo. Mulla on ollut täällä kovin kotoisa olo. En tiedä mihin päädyn, mutta tänne voisin palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti